7.7.2004 Sanomalehti Uusirauma , toimittaja Kristiina Haavisto

Haasteita pelkäämättä tehty kartanoelämän kuvaus

Kuivalahden kesäteatteri on kokonaisilmiö. Ensikosketuksen saa jo parkkipaikalla, kun hyväntuuliset miehet ohjaavat tulijoita. Sama vaikutelma jatkuu lopputaputuksiin asti. Taustalla lienee terve ylpeys omasta kylästä ja kunnasta.

Myös itse Wuojoen torppari -näytelmän kiinnostavuus lähtee Eurajoen historiasta. Oikean esikuvan omaava, aviotonta lasta odottava, piika ei sinänsä ole uusi juttu, mutta tarinassa on hienosti käytetty hyväksi säätyjen eroja, murretta ja vaikkapa rukoilevaisuutta.

Kartanonrouva (Marjatta Veikkola) vie ilman lipsahduksia läpi hienon rouvan roolin. Hyvin, ehkä hivenen jäykemmin, pärjää kartanonherrakin (Antti Puosikin). Sen sijaan kirkkoherralla (Aarno Koivunen) on aluksi vaikeuksia päästä vauhtiin. Ehkä se johtuu siitä, että hän tulee kuvioihin vasta tarinan ollessa jo pitkällä.

Alempi sääty pärjää rehvakkaasti. Tallirenki (Tomi Aalto) tekee huimia temppuja. Varsinkin tappelukohtaus torpparin (Ari Mäkitalo) kanssa on mainio. Tarinan perustassa eli Liisa-Piian (Maija Salonen) lapsen isän etsinnässä tulee esille ihmisen raadollisuus. Tässä kuviossa Liisa tuo hienosti esille tukahdutettua vihaa niin sanallisesti kuin ilmeilläänkin. Inspehtoorin (Saku Näyrä) tehtäväksi jää itsensä puolustaminen. Hänen aluksi jäykkä roolisuorituksensa sulaa pikkuhiljaa luontevaksi.

Soittajat ja kuorolaiset vetävät musiikin upeasti. Vaikeatkin kohdat sujuvat. Laulujen sanat vievät tarinaa eteenpäin ja onneksi ne esitetään niin, että sanoista saa koko ajan selvää. Joissain kohdissa kuoroväki on kyllä hieman eksyneen oloista, kun he näyttelevät vaikkapa juopuneita.

Wuojoen torppari -näytelmän väki on ottanut vastaan haasteellisen tehtävän, josta he suoriutuvat kunnialla.

Wuojoen torppari, Kuivalahden kesäteatterissa Eurajoella, 18.7 saakka ti-pe klo 19, su klo 15 ja 19, yönäytös pe 16.7. klo 23 (ke 7.7. lm.)