Kuivalahdella pikkukivaa kesäteatteria

Kuivalahden kesäteatterissa pelataan varman päälle. Tänä kesänä teatterin luottokirjailija Reijo Leino on tarttunut otolliseen aiheeseen, kun näytelmän Minä itte päähahmoksi on luotu itsekeskeinen ja omanedun tavoittelussa häikäilemätön kunnallispoliitikko. Käsiohjelmassa kiistetään mahdolliset yhteydet olemassa oleviin henkilöihin ja kuntiin – tietenkin. Leinon jo yhdeksännen kuivalahtisille kirjoitetun näytelmän ohjaa Matti Mäntylä. Porilainen näyttelijä on hänkin ohjaksissa jo viidettä kesää.

Lavallakin nähdään edellisistä kesistä tuttuja näyttelijöitä. Pääosassa narsistisena ja sovinistisena Pentti Petäjänä Antti Pousi pääsee oikeuksiinsa. Välillä pitkätkin repliikit olivat jo ensi-illassa (27.6.) varsin hyvin hallussa. Petäjän lapsia näyttelevät Maija Salonen ja Tomi Kallio olivat luonnikkaita hekin. Myös uskossaan horjuva kirkkoherra Aarno Koivunen sekä ihanan kamalalla lauluäänellä varustettua lähetyssihteeriä näyttelevä Anja Tuominen olivat riemukkaita.

Marjatta Veikkola yllätti allekirjoittaneen oivilla komediennen kyvyillään. Puolisonsa, enempi ansiokkaana toimittajana tunnettu, Vesa Veikkola ei ehkä vielä aivan täyteen iskuun yltänyt, mutta kun jännitys hälvenee ja rutiini kasvaa, päässee Vennukin vauhtiin.

Muukin ryhmä teki aivan hyvää jälkeä, eikä katsomossa tarvinnut jännittää saati hävetä kenenkään puolesta, kuten harrastajateattereissa joskus on käynyt. Kuivalahdella on tekemisen meininki. Vielä kun koko porukka muistaa skarpata äänenkäyttöä varsinkin tuulisella kelillä, niin hyvää tulee!

Itse näytelmä ei mikään elämää suurempi teos ole. Onpahan helposti sulavaa kesäteatteria, joka tarjoaa parit mukavat naurut ja hymyä huuleen. Hieman rimaa hipoen mennään tekstissä, kun sinne tänne on ripoteltu pikkutuhmuuksia irtonauruja kalastamaan.

Näin median kannalta oli varsin hauska kohtaus se, kun päivänsankari etsi lehdistä kirjoituksia merkkipäivästään. Sattuma tai ei, mutta Länsi-Suomea sankari plarasi tyytyväisyydellä, Lalli lensi kaaressa maahan ja Uutta Raumaa luettuaan Pentti Petäjä ryntäsi soittamaan päätoimittajalle! Oli siinä mukava istuskella katsomossa UR-lippis päässä.

Kaikissa kunnon jutuissa on yleensä lopussa jokin opetus, mutta aikamoisen romahduksen kokeva kunnallismies ei näytä oppivan mitään, vaan uhoaa perustavansa oman puolueen. Ja eduskuntaehdokkaana on tietenkin: "Minä itte!"

Jos ei muuta, niin sen oppii, että mitä yhteistä on konsulentilla ja kaljalla. Molemmat kusettavat.

Takaisin etusivulle
Takaisin Lehtijutut sivulle