Kunnalliskeisari patsastelee Kuivalahdella

Kun sekä käsikirjoittaja että ohjaaja ovat tuttuja useilta vuosilta, katsoja tietää mitä saa Kuivalahden kesätetatterissa Eurajoella. Minä Itte on yhdeksäs Reijo Leinon teatterille kirjoittama näytelmä ja ohjaaja Matti Mäntylällekin on kertynyt Kuivalahdella jo viisi ohjauskertaa. Tämä yhdistettynä innostuneihin näyttelijöihin lopputuloksena tarjoillaaan leppoisaa ja hyväntuulista kesäteatteria, joka puristaa monessa kohtauksessa yleisöstä naurunremakan. Katsojaa hauskutetaan varsin perinteisin menetelmin, sukkeluuksilla, kohelluksella ja yllättävillä käänteillä

Minä Itte on farssinomaisiakin piirteitä saava tarina kunnallismies Pentti Petäjästä (Antti Puosi).Näytelmä alkaa valmistautumisella päähenkilön 60-vuotispäiville, jonne saapuvat isäänsä tapaamaan myös lapset, luonnonsuojelijaksi hurahtanut Jouni ( Tomi Aalto) ja miestä alituiseen vaihtava Jaana (Maija Salonen). Luonnollisesti kunnan isä aurinkoisen kekkereille odotetaan myös kunnan kermaa ja puoluetovereita.

Petäjän keskittyessä omaan erinomaisuuteensa teerenpeliä hänen selkänsä takana pitävät vaimo Leila (Raija Aahtola) ja velipoika Risto (Vesa Veikkola), jotka järjestävät sankarille elämänsä yllätyksen.

Esitys lähtee liikkeelle verkkaisesti. Katsoja odottaa oikeastaan koko ajan milloin päästään itse asiaan, eli syntymäpäivien viettoon. Ja valkeneehan se juhlapäivä, mutta vasta väliajan jälkeen. Vasta silloin näytelmä pääsee kunnolla vauhtiin ja tilannekomiikka alkaa saada farssinomaisia piirteitä.

Paikoitellen Leinon teksti on hieman vanhahtavaa, vaikka nykyaikaan sijoittuukin. Leino on myös kirjoittanut osan Petäjän repliikeistä turhan alleviivatusti. Roolihenkilön narsistisuus tulisi ilmi hieman vähemmälläkin toistolla, vaikka kirjoittajan tavoitteena onkin ollut karrikoitu henkilökuvaus.

Minä Itte irvailee kunnallispolitiikan tekemiselle piiri pieni pyörii -ympyröissä. Lehmänkauppoja tehdään ja vehkeillään ja yhteistä etua ajetaan muiden edun nimissä. Epäilemättä näitä vanhan ajan siltarumpupoliitikkoja, jotka eivät lähde pesteistään kulumallakaan, löytynee vielä Suomesta.Petäjän ja oppositiopolitiikkaa edustavan Kerttu Pikkaraisen (Marjatta Veikkola) sanailussa on aistittavissa myös laajempaa yhteiskullista piikittelyä..

Hauskaa on myös seurata perisuomalaista 60-vuotisjuhlaseremoniaa. Vastaanotto etenee kankean kaava mukaisesti, onnittelijat lähestyvät pavansankaria pönäkkänä kukkavhko ja pakollinen viiri kourassa. Ja tavan mukaan onnittelupuhe pidetään metrien päässä juhlakalusta.

Antti Puosi Petäjänä sopii rooliinsa kuin pastilli suuhun. Antaumuksella ja ilmeikkäästi mies esittää päivänsankaria, joka on niin omahyväinen ja itseänsä täynnä, että lähettää itselleen onnittelukortinkin pääministerin nimissä, eikä huomaa ollenkaan, miten muut pitävät pilkkaa hänen kustannuksellaan.
Oma vaimo pelehtii velipojan kanssa ja lapset naureskelevat hyväntahtoisesti isäpapalleen. Nin tekevät monet juhlavieraistakin, jotka päivänsankari vastaanottaa korokkeelle asetetulta tuolilta seppele päässään ja pöytäliina toogaksi ympärille käärittynä. Petäjästä piirtyy loppujen lopuksi naurettava, jopa hieman säälittävä kuva. Mutta toisaalta mies ei sääliä kaipaa, hän on niitä ihmisiä, jotka mennä porskuttavat eteenpäin tuli mitä tuli.

Kuivalahden monet esitykset läpivieneestä joukosta löytyy tällä kertaa mysö uusia kasvoja, kuten velipoika Vesa Veikkola, jonka äänenkäyttöön kaipaisi hieman lisää volyymiä. Pikkaraisen Kerttua, ärhäkkää oppositiopoliitikkoa esittävä Marjatta Veikkola on niinikään tuore nimi Kuivalahdella. Vuosikymmeniä sitten Rauman iltanäyttelijöissä näytellyt Veikkola on Kerttuna topakka ilmestys. Makeat naurut kirvoittaa kirkkoherran kanssa päivänsankaria onnittelemaan tuleva lähetyssihteeri ( Anja Tuominen), joka tummissa vaatteissaan on moraalinvartijan ruumiillistuna. Lähetsysishteerin virrenveisuu nuotin vierestä on yksi näytelmän hauskimpia kohtauksia.

Näytelmän toteutus on simppeli. Kaikki tapahtumat sijoittuvat Juhlatalon pihapiiriin. Jonkun verran näyttämöllä on turhaa juoksentelua, varsinkin oppositiopoliitikon ja syntymäpäiväsankarin kahdenkeskinen kohtaus on yhtä karaamista näyttämön laidasta toiseen.

Kuivalahden kesätetterin miljöö on idyllinen, mutta katsomo on varjossa, joten hyttysmyrkkyä kannattaa ehdottomasti varata mukaan.

Takaisin etusivulle
Takaisin Lehtijutut sivulle