Juurevaa elämänmenoa mehevällä murteella

Antti Ahlströmin omistama höyrysaha loi 1800-luvun lopulla elinvoimaisen yhteisön Eurajoen edustalla sijaitsevaan Kaunissaareen. Vuonna 1923 kaikki kuitenkin muuttui, kun saha lakkautettiin ja sen toiminta siirrettiin mantereelle. Kuivalahden kesäteatterin Kaunissaaren valssi -näytelmä kertoo saarella asuvista miehistä ja naisista tuon suuren murroksen hetkellä.

Kuivalahtelaiset ovat panostaneet tosissaan juurevaan paikallisuuteen, mikä näkyy ja ennen kaikkea kuuluu lopputuloksessa. Näyttelijöiden murteellinen sanailu on kauttaaltaan niin mehevää ja luontevaa, että näytelmää on jo pelkästään tämän takia ilo seurata. Käsikirjoittaja Reijo Leinon kotiseuturakkaus ja historiantuntemus paistaa kauniisti läpi.

Ensimmäinen puoliaika kuvaa yhteisön vireää elämänmenoa raikkaalla otteella. Keskeisiä henkilöitä ovat seppä Antti ja kaupanhoitaja Katriina, joiden välille rakennetaan maukasta parisuhdekuviota. Erinomaisesti näyttelevien Matti Salmiolan ja Satu Lammin välillä kipunoi oikein tosissaan, ja kaksikon tunteikas yhteenotto paisuu vähintään kolmiodraamaksi hienostelevan laivamies Huukon astuessa areenalle.

Muista mainioista näyttelijöistä erottuvat Risunokan naisten Meeriä miellyttävän ronskilla otteella esittävä Raija Aahtola sekä nuori Eetu Salmiola ritsallaan ja kielellään yhtä terävästi ammuskelevana Riku-poikana. Sanan säilä pistelee muutenkin niin kepeän sujuvasti saaren virkeässä arjessa, että isojen herrojen viesti sahan lopettamisesta iskee kuin salama Kuivalahden aurinkoiselta taivaalta.

Draaman ainekset siis virittyvät hienosti niin ihmissuhdetasolla kuin yhteiskunnallisellakin tasolla, mutta kovin tehokasta draamaa ei niistä valitettavasti synny. Asiat loksahtavat kummallisen helposti uomilleen, ja niiden käsittely jää ikään kuin kesken. Herrojen ja työväen väliset kaunat hahmotetaan huitaisemalla, ja komediallinen loppukehittely päästää parisuhdepulmissa rypevät roolihahmot pälkähästä.

Puskafarssia muistuttavat tanssi- ja ilonpito-osuudet toimivat pieninä annoksina hyvin, mutta nyt ne vievät toisella puoliajalla häiritsevän paljon tilaa tarinan vakavammilta ja kiinnostavammilta aineksilta. Sahan lopettamisen rinnastus nykyajan yt-neuvotteluihin ja irtisanomisiin syntyy kuitenkin alleviivaamatta vahvaksi katsojan pääkoppaan.

Kaunissaaren valssi ei ole näytelmänä kovin omaperäinen - esimerkiksi merikarvialaisten monena vuonna esittämä Ouraooppera koostuu pitkälti samoista aineksista - ja sen juoni jää miltei keskeneräiseksi. Autenttinen ajankuva, rosoinen elämänilo ja kaikin puolin pätevä toteutus kantavat kuitenkin hämmästyttävän pitkälle. Kuivalahti tarjoaa kotiseututeatteria parhaasta päästä.

Mikko I. Elo, UUSIAIKA 3.7.2007

___________________________________________