MINÄ ITTE !

Lehtijutut

Sanomalehti Länsi-Suomen arvostelu 29.6.2003

Toimittaja Maarit Kangas

Kunnalliskeisari patsastelee Kuivalahdella

Kun sekä käsikirjoittaja että ohjaaja ovat tuttuja useilta vuosilta, katsoja tietää mitä saa Kuivalahden kesätetatterissa Eurajoella. Minä Itte on yhdeksäs Reijo Leinon teatterille kirjoittama näytelmä ja ohjaaja Matti Mäntylällekin on kertynyt Kuivalahdella jo viisi ohjauskertaa. Tämä yhdistettynä innostuneihin näyttelijöihin lopputuloksena tarjoillaaan leppoisaa ja hyväntuulista kesäteatteria, joka puristaa monessa kohtauksessa yleisöstä naurunremakan. Katsojaa hauskutetaan varsin perinteisin menetelmin, sukkeluuksilla, kohelluksella ja yllättävillä käänteillä

Minä Itte on farssinomaisiakin piirteitä saava tarina kunnallismies Pentti Petäjästä (Antti Puosi).Näytelmä alkaa valmistautumisella päähenkilön 60-vuotispäiville, jonne saapuvat isäänsä tapaamaan myös lapset, luonnonsuojelijaksi hurahtanut Jouni ( Tomi Aalto) ja miestä alituiseen vaihtava Jaana (Maija Salonen). Luonnollisesti kunnan isä aurinkoisen kekkereille odotetaan myös kunnan kermaa ja puoluetovereita.

Petäjän keskittyessä omaan erinomaisuuteensa teerenpeliä hänen selkänsä takana pitävät vaimo Leila (Raija Aahtola) ja velipoika Risto (Vesa Veikkola), jotka järjestävät sankarille elämänsä yllätyksen.

Esitys lähtee liikkeelle verkkaisesti. Katsoja odottaa oikeastaan koko ajan milloin päästään itse asiaan, eli syntymäpäivien viettoon. Ja valkeneehan se juhlapäivä, mutta vasta väliajan jälkeen. Vasta silloin näytelmä pääsee kunnolla vauhtiin ja tilannekomiikka alkaa saada farssinomaisia piirteitä.

Paikoitellen Leinon teksti on hieman vanhahtavaa, vaikka nykyaikaan sijoittuukin. Leino on myös kirjoittanut osan Petäjän repliikeistä turhan alleviivatusti. Roolihenkilön narsistisuus tulisi ilmi hieman vähemmälläkin toistolla, vaikka kirjoittajan tavoitteena onkin ollut karrikoitu henkilökuvaus.

Minä Itte irvailee kunnallispolitiikan tekemiselle piiri pieni pyörii -ympyröissä. Lehmänkauppoja tehdään ja vehkeillään ja yhteistä etua ajetaan muiden edun nimissä. Epäilemättä näitä vanhan ajan siltarumpupoliitikkoja, jotka eivät lähde pesteistään kulumallakaan, löytynee vielä Suomesta.Petäjän ja oppositiopolitiikkaa edustavan Kerttu Pikkaraisen (Marjatta Veikkola) sanailussa on aistittavissa myös laajempaa yhteiskullista piikittelyä..

Hauskaa on myös seurata perisuomalaista 60-vuotisjuhlaseremoniaa. Vastaanotto etenee kankean kaava mukaisesti, onnittelijat lähestyvät pavansankaria pönäkkänä kukkavhko ja pakollinen viiri kourassa. Ja tavan mukaan onnittelupuhe pidetään metrien päässä juhlakalusta.

Antti Puosi Petäjänä sopii rooliinsa kuin pastilli suuhun. Antaumuksella ja ilmeikkäästi mies esittää päivänsankaria, joka on niin omahyväinen ja itseänsä täynnä, että lähettää itselleen onnittelukortinkin pääministerin nimissä, eikä huomaa ollenkaan, miten muut pitävät pilkkaa hänen kustannuksellaan.

Oma vaimo pelehtii velipojan kanssa ja lapset naureskelevat hyväntahtoisesti isäpapalleen. Nin tekevät monet juhlavieraistakin, jotka päivänsankari vastaanottaa korokkeelle asetetulta tuolilta seppele päässään ja pöytäliina toogaksi ympärille käärittynä. Petäjästä piirtyy loppujen lopuksi naurettava, jopa hieman säälittävä kuva. Mutta toisaalta mies ei sääliä kaipaa, hän on niitä ihmisiä, jotka mennä porskuttavat eteenpäin tuli mitä tuli.

Kuivalahden monet esitykset läpivieneestä joukosta löytyy tällä kertaa myös uusia kasvoja, kuten velipoika Vesa Veikkola, jonka äänenkäyttöön kaipaisi hieman lisää volyymiä. Pikkaraisen Kerttua, ärhäkkää oppositiopoliitikkoa esittävä Marjatta Veikkola on niinikään tuore nimi Kuivalahdella. Vuosikymmeniä sitten Rauman iltanäyttelijöissä näytellyt Veikkola on Kerttuna topakka ilmestys. Makeat naurut kirvoittaa kirkkoherran kanssa päivänsankaria onnittelemaan tuleva lähetyssihteeri ( Anja Tuominen), joka tummissa vaatteissaan on moraalinvartijan ruumiillistuna. Lähetsysishteerin virrenveisuu nuotin vierestä on yksi näytelmän hauskimpia kohtauksia.

Näytelmän toteutus on simppeli. Kaikki tapahtumat sijoittuvat Juhlatalon pihapiiriin. Jonkun verran näyttämöllä on turhaa juoksentelua, varsinkin oppositiopoliitikon ja syntymäpäiväsankarin kahdenkeskinen kohtaus on yhtä karaamista näyttämön laidasta toiseen.

Kuivalahden kesätetterin miljöö on idyllinen, mutta katsomo on varjossa, joten hyttysmyrkkyä kannattaa ehdottomasti varata mukaan.

 

_________________________________________________________

Kaupunkilehti Uuden Rauman arvio 2.7.2003

Toimittaja Ari Anteroinen

Kuivalahdella pikkukivaa kesäteatteria

Kuivalahden kesäteatterissa pelataan varman päälle. Tänä kesänä teatterin luottokirjailija Reijo Leino on tarttunut otolliseen aiheeseen, kun näytelmän Minä itte päähahmoksi on luotu itsekeskeinen ja omanedun tavoittelussa häikäilemätön kunnallispoliitikko. Käsiohjelmassa kiistetään mahdolliset yhteydet olemassa oleviin henkilöihin ja kuntiin – tietenkin. Leinon jo yhdeksännen kuivalahtisille kirjoitetun näytelmän ohjaa Matti Mäntylä. Porilainen näyttelijä on hänkin ohjaksissa jo viidettä kesää.

Lavallakin nähdään edellisistä kesistä tuttuja näyttelijöitä. Pääosassa narsistisena ja sovinistisena Pentti Petäjänä Antti Pousi pääsee oikeuksiinsa. Välillä pitkätkin repliikit olivat jo ensi-illassa (27.6.) varsin hyvin hallussa. Petäjän lapsia näyttelevät Maija Salonen ja Tomi Kallio olivat luonnikkaita hekin. Myös uskossaan horjuva kirkkoherra Aarno Koivunen sekä ihanan kamalalla lauluäänellä varustettua lähetyssihteeriä näyttelevä Anja Tuominen olivat riemukkaita.

Marjatta Veikkola yllätti allekirjoittaneen oivilla komediennen kyvyillään. Puolisonsa, enempi ansiokkaana toimittajana tunnettu, Vesa Veikkola ei ehkä vielä aivan täyteen iskuun yltänyt, mutta kun jännitys hälvenee ja rutiini kasvaa, päässee Vennukin vauhtiin.

Muukin ryhmä teki aivan hyvää jälkeä, eikä katsomossa tarvinnut jännittää saati hävetä kenenkään puolesta, kuten harrastajateattereissa joskus on käynyt. Kuivalahdella on tekemisen meininki. Vielä kun koko porukka muistaa skarpata äänenkäyttöä varsinkin tuulisella kelillä, niin hyvää tulee!

Itse näytelmä ei mikään elämää suurempi teos ole. Onpahan helposti sulavaa kesäteatteria, joka tarjoaa parit mukavat naurut ja hymyä huuleen. Hieman rimaa hipoen mennään tekstissä, kun sinne tänne on ripoteltu pikkutuhmuuksia irtonauruja kalastamaan.

Näin median kannalta oli varsin hauska kohtaus se, kun päivänsankari etsi lehdistä kirjoituksia merkkipäivästään. Sattuma tai ei, mutta Länsi-Suomea sankari plarasi tyytyväisyydellä, Lalli lensi kaaressa maahan ja Uutta Raumaa luettuaan Pentti Petäjä ryntäsi soittamaan päätoimittajalle! Oli siinä mukava istuskella katsomossa UR-lippis päässä.

Kaikissa kunnon jutuissa on yleensä lopussa jokin opetus, mutta aikamoisen romahduksen kokeva kunnallismies ei näytä oppivan mitään, vaan uhoaa perustavansa oman puolueen. Ja eduskuntaehdokkaana on tietenkin: "Minä itte!"

Jos ei muuta, niin sen oppii, että mitä yhteistä on konsulentilla ja kaljalla. Molemmat kusettavat.